Kodin ominaisuuksista ja Cityreissu vol 2

Tässä brittiläisessä talossa on hassuja ominaisuuksia. Lattiat on ohuet, yläkertalaisen liikkuessa saa vähän aina jännittää tuleeko taivas kohta niskaan. Ikkunatkin on ohuet, mutta senhän toki tiesinkin - katsotaanpa talven koittaessa, miten oikein hyvin tiedänkään. Kokolattiamattoja en opi ymmärtämään - miten ne puhdistetaan? Imuroimalla kun ei saa pois sitä mutaa, joka ulkokengissä kulkeutuu, ja sitähän kulkeutuu, kun maan tavan mukaan sisätiloissa kuljetaan melko huoletta ulkokengät jalassa. Joillakin on onneksi tossut. Mutta eivätkös nyt vaikka villasukat ole kuitenkin mukavammat? Aivan ovat. Kokolattiamaton eduksi mainittakoon, että sille voi ihan vapaasti heitellä vaikka puhelimia ilman vahinkoa. En tosin ole vielä kokeillut, mutta JOS. Muita etuja en ihan heti keksi. En ota kuvaa kokolattiamatosta, mutta kerron että se on beige hienoilla mustilla mutarannuilla paikoin koristeltuna.

Suihkuakaan ei ole, on vain amme (ja myös kylppärissä on muuten se kokolattiamatto). Pitää ryhtyä ihan perinteiseksi kun haluaa pestä hiuksensa tai itsensä ylipäätään, mukilla vettä päälle (lähikaupassa ei jostain syystä myydä nappuja). Niin ja nyt kun vesiasiassa ollaan, niin se lämmin vesi! Sitähän siis ei tule hanoista, ellet ole muistanut etukäteen painaa vessan seinäpaneelissa olevaa taikanappia. En vieläkään tiedä, kuinka paljon etukäteen. Mutta jos ajatteli spontaanisti käyvänsä pesulla tai vaikka tiskaavansa, niin siitä toki vaan... Kylmällä vedellä. Ainiin, ja se Suomen hanavesi on muuten oikeasti aivan himputin hyvänmakuista.

 Näiden seikkojen painavassa puristuksessa olen toistaiseksi käynyt suihkussa työpaikalla, jonka saunatilat KIITOS JA YLISTYS ovat vapaasti henkilökunnan käytettävissä. Ja kyllä, SAUNAtila! On se kyllä vähän vääränlainen kun ei ole kiuasta jota sihahduttaa ja uikkarikin pitää olla päällä ja sekin otti ja löpsähti kuumuudesta (tai altaan kloorista) loukkaantuneena, mutta aivan korvikkeesta käy. Eikä siellä välttämättä smalltalkata, vaikka olisi kaksi ihmistä samassa tilassa. Ennakkokäsitin toisin.

Asiasta postilaatikkoon.  Kun minä niistä vanhoista perinteikkään näköisistä asioista kerroin, puhelinkopista viimeksi, niin alla kuva  seuraavasta: lähipostilaatikkoni! Melko valloittava vai mitä. Tajusin kyllä vasta kotona, että postit, joita menin laatikkoon laittamaan (meidän osoitteessa asuu vaikka minkä nimisiä mysteerihaamuhenkilöitä, joiden posteja saa olla palauttelemassa harva se päivä), olivat yhä laukussani. No kun piti keskittyä kuvaamiseen. Ei se mitään, tällaisen luona poikkeaa mielellään useastikin.

Voittaa kyllä ne oranssit ja siniset ihan satanolla, sori vaan. 

Eilen kävin taas Cambridgessa pyörimässä ja ihmettelemässä. Sain ostettua pari tarpeellisuutta (pöllömuki ja Great Britain -matkakirja ja kaikkea), löysin jänniä katuja (Mill Road  ja Burleigh Street) ja kauppoja (mm. Ekolomainen Arjuna's Whole Foods -hippikauppa jeeee!). Kahviloista valitettavan suuri osa vaikuttaa olevan ketjupaikkoja, ja monessa niistäkin jotka eivät ehkä ole myydään saman valmistajan kakkuja. Tylsää, mutta eipähän tule syötyä niitä sitten niin paljoa..  (Terkkuja tässä välissä Mun kahvilan tytöille, jatkakaa leipomista <3) Kotitekoista jäätelöä sen sijaan mainostetaan useammassakin paikassa, mutta kyllä minä vähän mietin, että kenen kodissa ja miten iso se koti on ja onko siellä kuitenkin tehdaslaitteet.

 Tuollakin joku asuu!  Cambridgen melkein-keskustaa. 

Hassuun kokolattiamatolliseen  kotiini palatessani Suurherra Kotilo mennä möhisteli pitkin ulko-ovea. Näyttää isolta ja myös ON, peukalonmitta plus vähän häntää. Näitä kannattaa jo vähän väistellä kaduilla, ja niitä on muuten niillä paljon. Kotilottomia versioita myös, samankokoisia, sekä vähän maltillisemmin  kasvaneita. Kastematoja sen sijaan olen nähnyt ehkä kaksi, tulipa nyt mieleen.

Saako tulla kylään?