Arjen letttuepisodi ja aamukävelyä

On mielenkiintoista huomata, miten täälläkin on maailma. Erilainen, omalaatuinen, silti tavallaan tavallinen, ja ihan arkea täälläkin voi elää. Vielähän arki ei toki ole kovin arkea, kun on hieman pihalla ja henkisillä varpaillaan, mutta toisaalta tarvitseeko arjen tarkoittaakaan tylsää tasarataa, kuuluuhan siihen möykkyjä, huippuja, mutkia, kuoppia. Elämään ja arkeen.

Huippumöykky! 

Kuten ensimmäisen viikon puutteellisvarusteisen keittiön kokkausspektaakkeli, kun sentin paksuisella puulastalla yritti Kaisa tehdä lettuja. Maku meni mukiin, mutta niin myös "lettu" aika vauhdilla mahaan piiloon ennen kuin kämppikset tulisivat todistamaan. Vaikka ainahan voi sanoa, että suomalaista perinneruokaa tässä tein! Johan meitä mämmeinemme ja lanttulaatikkoinemme hulluina pidetään muutenkin. Mistä tulikin mieleeni että minä kyllä niin teen lanttulaatikkoa jouluna ja siinähän tuoksuu sitten talo suomalaiselta joululta hihi. Ottaen muuten huomioon että keittiössä on kaasuliesi jollaista en ole koskaan elämässäni ennen käyttänyt, olen ihan ylpeä että olen sentään yhä elossa eikä talokaan ole rauniona. Vaikka rauniot sopivatkin Britannian lookkiin ja historiaan.

Saunassa olen täällä kyllä käynyt useammin kuin Suomessa. Joskin yhäkin kaipaan sinne kiuasta, sihinää ja kosteutta - vielä minä sen vesipulloni kanssa sinne... Ilmeni, että siellä kuulemma OLI ollut kiuas, mutta asiakkaat sen hajottivat (varmaan joku kaisa ja sen vesipullo). En ymmärtänyt miten. Kaikenlaisia amatöörejä. Ai niin ja alle 16-vuotiaat ei sitten täällä saa mennä saunaan, sanotaan ovenpielessä. Niin mitä että.

Seuraavaksi vähän kuvia aamukävelyltäni. Cambournen ympäristössä mutkailee valtava määrä polkuja, ihan ovat tehtyjä sinne ihmisten kulkea. Pari lampeakin ovat kaivaneet tuohon viereen, vaikka lähistöllä on käsittääkseni useampikin luontainenkin versio, ja niistä liienneestä maasta kasasivat kukkulan koska voivat.

Näkymä Crow Hilliltä. Enemmän täällä kyllä on etanoita kuin korppeja, mutta Slug Hill ei ehkä ole kovin myyvä nimi. 

Stonehengejä joka paikassa

Tämä kylä on melko nuori, mikä näkyy paitsi tällaisessa viihtyvyyssuunnittelussa ja -toteutuksessa myös siisteissä taloissa, jotka ovat herttaisen perinteikkään näköisiä punatiilineen. Modernia ja vekkulia sävyä tuovat ovet, jotka yllättäen ovat kirkkaan punaisia tai sinisiä, vihreitä, turkoosia, ruskeita,  keltaisenkin bongasin. On valkoisia ja mustiakin, mutta suhteessa mukavan vähän. Kaikkialla on hirmuisen nättiä, siistiä ja huoliteltua. Pikkuiset pihat, mutta ai kun nätisti ne on laitettu! No ei tietenkään kaikki. Missäpä olisi? Mutta moni.

Luulin ottaneeni kuvia kaikenvärisistä. Unohduin vissiin taas vaan tuijottelemaan! 

Berry bushes! Minkähänlaista höpöhilloa näistä tulisi... 

Ainiin ja hei rakkaat lukijat ja tyypit, jättäkäähän kommentteja! Ideoita, toiveita, ajatuksia, höpötyksiä... Mitä vaan. Olisi kiva lukea :)