Arkikauppaa ja Iso Kaupunki

Päivät menevät nopeasti.  Hassusti tuntuu,  että olisi ollut täällä jo ikuisuuden, vaikka totuus on vajaa kaksi viikkoa. Vasta! Vaikka ihmekös tämä,  kun jokainen arkipäivä on vieläkin jossain määrin seikkailu. 

Kaupassakäyntikin esimerkiksi. Tuloillan automaattikassakokeilun jälkeen olen kiltisti tyytynyt asioimaan ihmispyöritteisellä kassalla, jätetään automaatit nopeammille ja kiireisemmille - ainakin kunnes opin kunnolla, että kurkku on VIHANNES ja alkaa C:LLÄ (kuten kyllästynyt kaupansetä minulle ilmeiselle idiootille rautalankaisella äänellä väänsi). Mutta meneepä  yhä pää ja silmät pyörälle kaikista hassunnimisistä ja - näköisistä tuotteista.

Mutta yksittäispakkausjäätelöitä siellä ei myydä, mikä on ihan käsittämätöntä tällaiselle jää(telö)n ympäröimä elämään tottuneelle. Eikö nää ihmiset tajua kauppareissun jälkeisen kotimatkajäätelön hienoutta / suoranaista olennaisuutta? Ei tajua. Ja "tumma leipä" on vaaleampaa kuin mikään mitä Suomessa söisin. Minä vielä sen ruisjauhon jostain kaivan... 

Olin eilen ekaa kertaa Cambridgessa, eli tuossa läheisessä Isossa Cityssä, isommalla seikkailulla. Löysin vahingossa tärkeimmän eli kirjaston, sain avattua pankkitilin, turisteilin paperikarttani kanssa, pällistelin niska vääränä hienoja rakennuksia ja unohdin taas kuvata.

Vähän muistin kuvata onneksi. Eka Britanniaselfie kas näin, lasitkin vinossa hurjasta menosta. Takana on joku College, Trinity tai King's. Saatte pähkinöidä kumpiko vaiko molemmat vaiko kumpikaan!

Iih! En enää muista katsoinko mitä tällä tehdään vai onko se vaan koriste, mutta monessa tapauksessa täällä vastaavia perinteikkyyksiä ihanasti jopa käytännössä hyödynnetään.

 Lopuksi kirmaisin kuin poro suorastaan katuja pitkin linja-autoasemalle, kun luulin viimeisen bussin lähtevän APUA NYT, havaitakseni siellä että aikaa on puoli tuntia, kuullakseni sen odotettuani bussikuskilta että sorry, tämä paluulippu ei käy tämän yhtiön bussiin... Siis niitä on USEITA?! (Jyväskylän Liikenne, pienen hetken siinä ikävöin sinua)  Enkä sitten uskaltanut lähteä etsimään oikean yhtiön pysäkkiä, jos se ei enää liikennöisikään enkä pääsisi ikinä ikinä kotiin.(nojoo taksit kulkee, mutta maksoin mieluummin 3 kuin 20 puntaa. Ja olisi muuten kulkeneet bussitkin vielä neljä tuntia.) Mutta mikäs se on seikkailu sellainen,  jossa ei mikään menisi odottamattomasti ja vähän sydäntä tykyttävästi? Huono seikkailu olisi! Pääsin muuten kotikylään, ja olo hauskaa kotikatua tallustellessa huomata ajattelevansa kuinka kivaa on mennä seikkailun jälkeen kotiin. 

Pala kotikatua.