Ruokapainotteinen Cambridge-päivitys

Ja nyt sitä RUOKAA! Tai siis juttua siitä ruoasta jota söimme silloin jonakin männäviikoista (jotka tuppaavat lisääntymään pupuvauhtia) turisteina Cambridgessa. Jos nyt joku sattuu siellä joskus käymään, voi sitten täältä vilkaista vinkkejä. Hitsi, multakin voi jo kysyä, oon kohta niin kokenut paikallinen että osaan jopa vastata!

Cafe Pizzeria Milano
Ruokamatka alkoi keskiviikkona italialaisessa kahvila-ravintolassa Cambridgen keskustassa. Pitsaa teki mieli ja hyvä niin, koska totesimme niiden olevan parhaita syömiämme lättyjä aikapäiviin, kaikki kolme!  Herra-arvostelija käytti jopa sanaa "parasta koskaan" ja antoi 10/10 pistettä, eli aikamoisen vaikuttava elämys tämä ja suosittelun arvoinen. Muhevat, juustoisat pitsat. Hinnat alle kymmentä puntaa, mikä on seudulle normaali.

Ilmeet oli niin vekkulit että näette nyt vain olennaisen osuuden

Aromi
Ihana pieni sisilialainen paikka, siisti puinen sisustus, henkilökunta oletettavasti italialaisia tai todella hyvin olemuksen omaksuneita vinoine mustine baskereineen.  Todella italialaisen oloisia leivonnaisia: makeita cannelloneja ja pikkuversioita joiden nimeä en muista,  biscotteja, tiramisua...  Päädyttiin valitsemaan rullakakkupala, koska näimme sen nimessä sanan rommi ja olimme että nam. Leivonnaisen taikina oli mukavasti sitkeä eikä oikeastaan lainkaan makea, täytteessä oli banaania, rommia ja suklaata hyvässä tasapainossa jonkinlaisen paksun maitotuotteen yhteen sitomana (minä heti tietysti kohkasin että miten tällainen leivotaan!! En keksinyt vielä, ehkä menen takaisin ja selvitän). Kokonaisuus brittiläisessä mittapuussa suorastaan sokeriton, minun suuhuni siis aivan täydellinen! Toinenkin arvostelija pisteli menemään hyvällä halulla.

Aika muikeaa oli, kuten huomaatte

Benet's
Koska isä oli bongannut Google Mapsista kuvan ikkunasta jossa luki Coffee And Crepes, oli selvää että sinnehän on pakko mennä. Joten mentiin. Crepejä saa suolaisena tai makeana (täytteet valitaan listalta) seitsemisen punnan hintaan, minkä itse koin aika tyyriiksi lettujen koon huomioiden. Kiva makupala, mutta ei sillä mahaansa täytä. Jakamamme chorizo-cheddar makuna hyvä, loppumakeaksi valitsimme nutella(koskabritannia)-mansikan. Suolaisen ohessa oli pieni salaatti, makean päälle olisin itse kyllä tarjoilevana osapuolena näön ja höttöefektin vuoksi töräyttänyt kermavaahtoa.  Itse letuista ei tullut julkaisukelpoista kuvaa - otimme kyllä pari, mutta oli vissiin liian nälkä jo kun emme ehtineet tarkistaa millaisia niistä tuli, ja eihän niistä tullut! Mutta ne oli lettuja. Kyllä te tiiätte.

Ostotapahtuma sentään ikuistui.

Fitzbillies.
 Tullessamme vapaita pöytiä vielä riittää, mutta hetken päästä kaikki yhteensä parisenkymmentä yhtäkkiä täyttyvät ja hälinäinen on melkoinen. Piti mennä vain Chelsea Bunille (koska kyseisessä kahvilassa huhutaan olevan maailman vai olikosenytbritannian parhaat sellaiset, samalla reseptillä vuodesta 1921), mutta jotenkin hassusti tilaukseen lipsahti myös makea ja suolainen skonssi. Mehevän kostea Chelsea bun uhkui siirappia ja sukaatteja, vai mitähän ne pienet rusinankaltaiset lienivätkään, ja oli meistä liian makea eli siis varsin brittiläinen. Skonssit sen sijaan olivat sopivampia makuhermoillemme, kuohkeita ja vähemmän raskaita kuin muut maistamani. Vähän olisin jopa kaivannut niihin kosteutta ja mehevyyttä (tai ehkä se oli vaan se kontrasti chelseapullaan) mutta ohessa tarjoiltu voi ja hillo paikkasivat asiaa.

Ja teepannu, aina teepannu. 

Boathouse
Siisti ja asiallisen oloinen pubi. Halloumi-quornburgerini barbequekastikeella maistui ja täytti. Sivuruoaksi ottamani lämpimät kasvikset olivat maustamattomia, mausteiset pääruoat huomioon ottaen ymmärrettävää mutta vähän tylsää. Herra-arvostelijan kokemus annoksestaan: "Riisiä, tulinen kanasoossi (masalakana), mangochutney ja naanleipä. Kastike oli sopivan tulista (puhalsin ja otin olutta) ja kanaa oli yllättävän paljon. Kun katsoo annosta niin tuntuu että vähän mutta kun syö sen niin tuntui että riittävästi oli. Leipä oli hyvä juttu. Chutneytä en oikein hiffannut (ilmeisesti olisi voinut sekoitaa riisiin tai laittaa leivän päälle mutta ei ainakaan kastikkeeseen) Kastoin siihen sitten naapurin ranskalaisia. Kokonaisuus 8/10 pistettä." Viimeistä kokeilin minäkin, se oli aika vinkeä innovaatio!
AINIIN ja iso plussa Boathouselle House cat Charliesta, joka hiippaili muina kissoina terassin ovesta sisään. Minä siitä henkilökunnalle ihmettelemään, että onkohan tämä vieras muillekin kuin minulle tervetullut, mutta kuulemma joo. Iih. En ehtinyt ottaa kuvaa, kun Charlien piti jo siirtyä tarkastamaan muita pubin osioita.

Hopbine
Rento pubi niin sisustukseltaan kuin henkilökunnaltaan. Falafelburgerini hummuksineen oli yksinkertainen mutta maistuva, sämpylään kaipasin rapeutta mutta tykkäänkin grilliasioistani runsaalla karsinogeenillä maustettuna eli terveellisesti lähes poltettuna. Oheischipsit sain vaihtaa ilman mitään (näkyvää) venkoilua salaattiin, joka olikin runsas ja rapsakka. Seuralaiseni valitsivat kenties melko painokkaasta suosituksestani Fish&chips-annokset, koska onhan se nyt Britanniaa omimmillaan! Pääsin myös kivasti itse nyt maistamaan hih. Annoksen fish oli hyvä joskin kaikkien mielestä säästeliäästi suolattu, ohut rapea oluttaikinakuori oli minusta paras taikinakuori ihmismuistiin. Oheen ostettu kreikkalainen salaatti oli hyvä ja merkittävän kokoinen (yhdestä riittäisi kahdelle). Kaiken kaikkiaan toimivaa perusruokaa kohtuulliseen alle 10 puntaa/annos -hintaan, masut tulivat onnellisiksi.

Joko saa syödä joko saa syödä

Patisserie Valerie
Tämän ranskalaistyyppisen kahvilan olin bongannut jo ekana päivänäni Cambridgessa viikkoja aiemmin, ajatellut että tänne pitää vierailijat tuoda. Sama ihmisryntäysefekti kuin edellisenä päivänä Fitzbilliesissä - me vaan vedetään kaikki perässämme kahviloihin! Mutta ehdittiin taas tilaamaan ennen muita, hihi. Kakkuvalikoma oikein ranskalainen, konditorinen ja juhlava, tällaisia herkutellaan juhlapäivinä kuten perjantaisin kun vanhemmat on kylässä. Double Chocolate Gateau oli aika taivaallista suklaamousseineen, taikina mehevä. Mansikkakermakakku ylsi maullisesti omasta mielestäni tasolle perushyvä, lajissaan toki moitteeton. Mutta kyllä, aion palata maistamaan loppujakin (niitä oli onneksi monta)!

Herrallakin siinä kuvailut menossa, ei siis some, huom.
Mutta MUN KAHVISSA ON NAAMA hihi

Kaiken kaikkiaan tuli siis syötyä ja herkuteltua vallan riittävästi, mutta onhan ruoka tärkeä osa toisen maan kulttuuria. Kaalikeittoa voi sitten särpiä taas kotona. Enpä tullut kysyneeksi vierailijoilta sittemmin, minkälaiselta seuranneen viikon ruokalistansa on näyttänyt... Veikkaan ainakin ruisleipää.

Siis mehän ihan vaan puolituoppeja