torstai 22. lokakuuta 2015

Turistitrion kootut haahuilut


Noniin, täällä taas! Edellisen viikon vapaapäivien potentiaalinen blogaamisaika meni monta astetta mukavammissa merkeissä, kun sain ensimmäiset vierailijani  Suomesta. Keskiviikon lyhyen työpäivän jälkeen hurautin punaisella kaksikerrosbussillani Cambridgeen, jossa aivan oikealla pysäkillä (melkoisen taitava suoritus minusta) olivat ihanaiset vanhempani odottamassa. Kuusi viikkoani täällä ovat menneet niin nopeasti, että tuntui tavallaan kuin eilen vasta oltaisiin nähty - toisaalta kun yhteyttä on pidetty teknologian välityksellä, ei erossa olla samalla tavalla kuin vuosisata taaksepäin. Kyllä jos nytkin pitäisi kirjepostilla viestiä, niin voi hyvä hykkyrä. Mutta on se läsnäolo silti aina eri asia, puhelimen välityksellä kun ei voi esimerkiksi halata. Nyt sai taas halata ja sepä on ihanaa se. 

Pari tärkeää kenkäparia katutaiteessa

Niin, Cambridge. Sen keskustan laidalta oli varattuna asuntohotellihuoneisto, jossa varustettu keittiö kattiloineen astioineen mikroineen, kylpyhuoneessa amme ja suihku (jee), yksi makuuhuone ja olohuone televisiolla -  oikein näppärä kodinomainen vaihtoehto hotellille. Enpä ollut tuollaisten olemassaolosta tiennytkään. Siellä mahduin minäkin yöpymään. Eli oikeastaan vanhemmat eivät tulleet minun luokseni kylään, vaan minä menin heidän luokseen kylään Cambridgeen... Ja parin päivän kokemuksellani kaupungista en vielä kovin kummoinen opaskaan ollut, siinä sitten toinen toistamme opastettiin. Mutta opin taas lisää paikkoja, katuja, näkyjä!

Päivät kuluivat kaupungilla haahuillen, kuvaillen, ihmetellen, pällistellen, syöden, kahvitellen, shoppaillen, yhdessä ollen. Kyllä väsytti jalkoja ja koko ihmistä iltaisin, kun kotiin tultiin. Kymmeneltä petiin, seiskalta ylös (juhlaa normaaliin kello viiden aamuherätykseeni verrattuna), aamupuuron jälkeen liikkeelle ja iltapalaksi takaisin. Kyllä oltiin ahkeria turisteja.

Miniotteita pällistelyn kohteista... 
... Ja haahuilevista (ja jonkun jännän kasvin löytäneistä) turisteista
Ihan nähtävyyksissäkin kävimme olemassa kultturelleja. Fitzwilliam Museum taisi olla jonkin sortin historiallinen taidemuseo: veistoksia, maalauksia, keramiikkaa eri aikakausilta. Sarkofageja Egyptistä (ei yhtään muumiota kyllä höh tai onneksi); pikkupatsaita jostain satoja vuosia e.a.a muun muassa synnyttävästä naisesta joka oli ehkä hauskin; kreikkalaisia kiviadoniksia; keraamisia purtiloita, joiden taidokkuuden eri tasoja huvittuneena vertailtiin ja mietittiin, että niinpä se on jo silloin ollut kädentaito toisella hallussa ja toisella ei; posliinisia astiastoja ja koriste-esineitä; maalauksia uudemmalta aikakaudelta ja nimiltä, joista tunnistin ehkä kaksi (mm. Picasso, woop!). Ai niin ja keskiaikaisia aseita ja panssareitakin kyllä oli, mutta aikansa kädentaitojahan nekin ovat. Tajuntani ei laajentunut visiitistä suunnattomasti, vaan turha ei käynti missään nimessä ollut. Kehuttu museo on tämä, ja aina sieltä jotain jää mielenmutkaan, pompatakseen esille myöhemmin.

Normipytinki tämä Fitzwilliam Museum. 
Turistit K&R ihmettelemässä. 
On muuten melko homma tuon talon siivoaminen, tuli tässä mieleen. 
King's Collegen Chapelissa (kirkko? Kappeli? Katedraalista meni minulle) kävimme myös, melkoisen kookas pömpeli. Vähän oli isompi kuin Taulumäen kirkko ja ikkunatkin olivat asteen verran värikkäämmät. Sivukappeleissa oli tarjolla historiallista tietoutta rakennuksesta ja aikakaudesta, mutta parasta antia itselleni oli kuitenkin yksinkertaisesti kaiken koristeellisuuden ja suuruuden katselu ja ihmettely, pohdinta siitä miten monta työtuntia, vuotta, elämää tällaiseen rakennelmaan on käytetty.

Sisäsuuruutta
Ulkosuuruutta, sisäpihalta.

Christ's Collegen pihamaalle haahusimme etukäteen suunnittelematta ja puolivahingossa. "Hei, tuossa on hieno vanha ovi ja se ovi on auki, mennään sisään!" Sisäpihakompleksiin vei se ovi, moniosaiseen puutarhanomaiseen. Erikoisia kasveja, jotka ehkä paikallisille ovat normaaleja, mutta kyllähän me turistit niitä jaksettiin ihastella. Komeita rakennuksia, mutta mietin, kuinka lämmin ja mukava niissä mahtaa olla opiskella, työskennellä taikka asua... Sisälle ei saanut mennä, joten jäi arvoitukseksi tämän asian todellinen laita.

Se hieno ovi.
Vallan kotoisan oloinen tupa ja pihamaa. 
Onko isoin Rhododendron ikinä? No on.
Söimme myös päivittäin ruokaa ja herkkuja ja joimme kahveja ja teitä. Niistä tulee päivänä X ihan oma arvostelunomainen päivityksensä, koska muuten tämä olisi veeeeenyyynyyyt. Mutta hyvää oli ja kyllä paukkui housunnapit eli tarpeeksi myös, sen verran voin ennakolta paljastaa.

Mitäs tästä reissusta jäi aatoksiin? Muun muassa se, että mukavaa on haahuilla hyvässä seurassa. Silloin ei voi myöskään eksyä, koska eksyähän voi vain yksin, olen sitä mieltä - yhdessä saatetaan vaan olla vähän eri paikassa kuin oli suunniteltu ja sitten vähän selvitellään että miten päästään sinne suunniteltuun, jos edes halutaan.

Tännekään kujalle ei yhtään eksytty vaan löydettiin.
Mistä tuli mieleeni myös se, että eipä kyllä aina tarvitse olla kaiken suunniteltuna etukäteen, tällekään visiitille ei juuri ennakkoraameja oltu luotu (mitä nyt noin neljä ruoka-/herkkupaikkaa jotka suoritimme kaikki, ha!), ja hirmu hyviä soppia (soppi, ei soppa) löytyi ja elämyksiä kerääntyi. Eikä mitään sirkuselämyksiä edes, kuka sellaisia tarvitsee, kun on vaan hieno kaupunki.  Kuten äitini tuumasi muutamaankin otteeseen: "mä en tarvii mitään muuta kuin tän, että saa ihastella tätä kaikkea (tavallista)!". Hassua, miten olin itse ehtinyt jo himpun verran sille sokeutua. Vaikka toki on yksi asia tulla pariksi päiväksi Britanniaan lomalle; vallan toinen yrittää luoda normaalielämää uusiin outoihin ympyröihin, löytää tarvikkeet ja välineet, postitoimistot ja pankit, eteismatot ja ruisjauhot.

AINIIN! Mitä saa suomalainen toivetuliaisiksi Suomesta? Kaksi pakettia ruisleipää, kilon ruisjauhoja, Läkerol Dentsejä ja viisi kerää villalankaa. Yllätyslisänä mm. napun suihkutonta hiustenpesua varten, värityskirjan, värikynät ja teroittimen, merinovillapitkikset ja fazerin sinistä. Ja terveisiä ja halauksia tärkeiltä ja mukavilta ihmisiltä. Kyllä nyt pärjää!

(Tämän päivityksen kuvista kiitos isälleni, hänen kamerastaan kaikki lukuunottamatta sitä yhtä kujakuvaa, jossa hän itsekin näkyy. Siitä puolestaan rojaltit äidille. Kyllä oli vaikea valita monista upeista otoksista! Joista osa tullee näkyviin vielä jossain vaiheessa...)

8 kommenttia:

  1. Tuolla Christ's Collegen sisäpihalla tulikin patsaan muodossa vastaan tuttu hahmo, nimittäin Charles Darwin. Hän opiskeli v. 1827-31 tässä collegessa teologiaa, matematiikkaa ja luonnontieteitä. Sitä ennen hän oli keskeyttänyt lääketieteen opintonsa Edinburgin yliopistossa.
    Lars

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan näin, kiitos lisäyksestä. Vaikka aika hassuun peränurkkaan olivat herra Darwinin pääpatsaan kyllä laittaneet, vahingossa löysimme kun jonkun rakennuksen takaseiniä kiersimme (ja mietittiin että saakohan tästä edes mennä).

      Poista
  2. Kyllähän tuolla kelpaisi haahuilla! :) Tosin ei varmaan Halloweenina, joka lähestyy, sillä luin jostain, että Cambridge on kummitustarinoita täynnä! :D Onneksi asut siellä vähän syrjemmässä uudella asuinalueella, jossa ei vielä ole ehtinyt varmaan syntyä niin montaa kummitustarinaa. Millaistakohan Halloween-menoa siellä päin on? Tee empiiristä tutkimusta verhonraosta, jos et uskalla itse lähteä lakana päässä kummittelemaan, ja raportoi kotosuomeen! Me vietettiinkin jo kurpitsalyhdyn kera Halloweenia vähän etuajassa, mutta täytyy varmaan perjantaina taas viettää lasten kanssa kammottavaa iltaa, sammuttaa valot ja säikytellä toisiamme ;) Voisit säkin järjestää kämppiksille yöllä jotain kummittelua? :D

    Tässä kun mietin, milloin itse tulisin sinne, niin huomasin, että Cambridgessä on oivallista tapahtumatarjontaa. Toukokuussa siellä järjestetään Britannian toiseksi suurin olutfestivaali Beer Festival 18.-23.5. ja sitä ennen, jo tammikuussa, saman porukan järjestämä Winter Ale Festival 21.-23. tammikuuta! Ei huonoja päivämääriä suunnitella reissua Cambridgeen! ;) http://www.cambridgebeerfestival.com/

    Hauska tuo kuva, jossa Raijan kanssa kumarrutte jonkin jännän kasvin puoleen, kun ympärillä on vaikka mitä muutakin hienoa ja kiinnostavaa :D Mutta ymmärrän, sukuvika. Itsekin viimeksi Helsingissä bongasin aivan upeat pelargoniat erään asunnun parvekkeella ja samaan aikaan ohitseni käveli julkkis. Hannu näki julkkiksen, minä pelargoniat. Muuten tuo rhodopensas täytyy olla photoshopattu, en usko! Tai sitten olet tarjoillut Liisa Ihmemaa -hengessä "This will make you smaller" -juomaa kaikille. Joka tapauksessa tuon kohteen luo täytyy munkin päästä. Täytyypä alkaa suunnitella reissua sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cambridgen vanhat rakennukset tosiaan vaikuttavat potentiaalisilta kummituksille asustella. Onneksi olen missannut mainitsemasi tarinat, enhän mä uskaltaisi siellä enää liikkua...! Mutta tosiaan, Cambourne on paikkana vallan uusi ja oletettavasti kummitukseton (20-vuotias kylä, eihän täällä ole kukaan ehtinyt vielä edes kuolla - vaikka... Ehkä jostain kaukaa menneisyydestä.......).

      Halloween menee omalta osaltani iltatöiden parissa, harmillisesti, mutta eipähän tullut paineita järjestää pippaloita. Ehkä kotimatkalla voin piipahtaa pubiin, työvuoron jälkeen näyttänen ainakin aivan tarpeeksi zombilta sulautuakseni mörköjoukkoon!

      Winter Ale Festival kuulostaa vallan potentiaaliselta, silloin ainakin olen varmasti vielä täällä. Pitäähän sitä nyt pakosti Briteissä ainakin yksi olutfesti nähdä. Kiitos vinkistä ja tervetuloa mukaan ;)

      Kyllä kuule kyykit sinäkin joka toisessa ojassa ja pusikossa kun pääset tänne näkemään varvastason vihreät ihmeet! Ja myös kenoniskatason, sillä kyllä ei ole photoshoppi rhodoon koskenut, aivan alkuperäinen on! Silläpä se äitikin moneen otteeseen huokaili, että muuttaa kohta tänne kun kaikki kasvaa paremmin ja isommin... Muun muassa monen ovenpieliviikunapensaan ohitse käveltiin. Pitääpä yrittää muistaa kuvata sellainen joskus, olivat söpöjä.

      Suunnittelemaan vaan, looking forward to your visit <3

      Poista
  3. Sulla on kyllä älyttömän hauska tyyli kirjottaa blogia. On kiva lukea kuulumisia kun kieli on noin elävää. Varmasti mielenkiintoista kiertää paikkoja erilaisten ihmisten kanssa ja tavallaan eri silminnähdä asiat. Varmaan Liisan kanssa huomaa eri asiat kuin Raijan kanssa, vai miten se meni. Niinhän sitä huomaa tutuista ympyröistä ja asioista uusia puolia kun niitä tarkastelee jonkun toisen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja jännä nähdä millaisiksi muodostuvat muiden tulijoiden visiitit (jos joku tulee): mitä silloin ihaillaan, missä käydään, mitä löydetään... Silläpäkin sitä mielellään ottaa vierailijoita vastaan. Tervetuloa vaan tänne Hannu, voit tulla metsästämään kettuja hevosen selästä ja katsomaan rugbya lähipubiin! Saisinpa minäkin sitten kosketuksen siihen puoleen Britanniasta, johon ehkä en itsekseni tulisi hakeuduttua ;) (mitä nyt paria hyvää olutta olen kyllä jo maistanut.) Vaikka oikeasti, mitä haluaisit Britanniassa kokea?

      Poista
  4. Kyllähän Britanniassa pitää jalkapalloa käydä katsomassa ja hei (vau!) olisko vähän siistiä käydä katsomassa rugby ottelu paikanpäällä, vaikka ihan joku paikallis divari tai puulaaki matsi, mutta oikeaa rugbya. Toki olut ja pubit kiinnostaa aina, ja historia tottakai.

    VastaaPoista
  5. Aikalailla niinkuin arvelinkin :) Onhan siinä jo monta kohdetta!

    VastaaPoista