Oho, reissun päällä: Liverpool & London

No nyt on reissailu vähän aloitettu. Kovastihan oli suunnitelmissa että kyllä minä sitten siellä Britanniassa heti matkustan ja joka paikkaan ja joka vapaapäivänä ja näen sitten koko maan! No en ihan ole nähnyt vielä koko maata. En edes koko Cambournea. Kuka mun päivät syö kun en muka ehdi? Arki syö? Vapaapäivätkin se syö? Pitäähän sitä toipua töistä ja kaikkea... Mutta no hei anyway, nyt on käyty kahdessa isoossa kaupunnissa: Liverpool check, Lontoo check!

Miksi Liverpool? Ei ehkä muuten mitenkään, mutta sattui eräs brittiläinen uusi ystäväni sinne muuttamaan ja kylään kutsumaan. Joten tottahan minä ja mielelläni! Kun oli jopa lomapäiviä käytettävänä sopivasti.

Ensimmäinen päivä meni keskustan ja kauppojen kiertelyyn, lounaaksi falafel-wrappia Lebanese restaurantista (ne on täällä kova juttu, ei mitään hajua miten Lebanese kääntyy suomeksi? Jotain lähi-itää kaiketi, hyvää ja silleen). Turistikohteiden suhteen en vieläkään ole sen sivistyneempi, enhän minä sellaisia ehtinyt nyt harrastaa - oli siinä keskustassa kyllä pari hienoa pömpeliä joista piti sitten ihan muodon vuoksi ottaa pari kuvaa. Ja ennen kuin joku kysyy että NO ENTÄS se Beatles-museo niin ei, en käynyt siellä ja tämä oli tietoinen valinta. Yhtä hyvin voisitte viedä dodon kvanttifysiikkamuseoon. Tai Beatles-museoon. Tai kaisan kvanttifysiikkamuseoon.

A quite massive pömpel

And another one. Ja unikkoputous Remembrance Dayn vuoksi. Illalla siinä oli valot iih.

Viisikerroksinen kirjasto oli aika hulppea! 

... ja silti toisessa kohdin näin söpö ja perinteinen.

Toisena päivänä oltiin ihanasti vaan kotona, leivoin keksejä ja ns. korvapuusteja ja pitsaa (pitkän kaavan taikinan kautta). Kiertoilmauunin kanssa en pärjää vieläkään, sehän jättää kaiken ihan kalpeaksi, mistä sitä nyt sitten tietää onko valmista vai ei. En pärjännyt nyt myöskään "leivin"paperin kanssa, joka oli siis Greaseproof Paperia eli ilmeisesti voipaperia - ei riittänyt että keksit eivät siitä irronneet, pullatkaan eivät irronneet, vaan pitihän siihen vielä kokeilla se pizzakin. PITI TIETYSTI. Mutta niinhän sitä sanotaan että ruoka maistuu paremmalta jos sen eteen pitää vähän nähdä vaivaa, joten ihan oli suunniteltu juttu että saatiin kaapia pitsojemme pohjista paperia irti. Hauska pieni seuraleikki! Vieläkin harmittaa että en tajunnut ottaa tästä onnistumisen zeniittihetkestä kuvaa. Oli ehkä liian nälkä.

ONESIE PARTY! (Tiesittekö mikä on onesie? En minäkään! Nyt mulla ON sellainen!) ... ja maailman hienoimmat pullat

Liverpoolista pääsi näppärästi vaivaisessa viidessä tunnissa ja kuudessa punnassa bussilla Lontooseen. Yhdessä päivässä ei ehdi Lontoossa vallattoman paljoa, vaikka paremmalla organisoinnilla ja suunnittelulla varmasti ehtisi suorittaa enemmänkin. Tämän tuli olla lähinnä pieni tutustumisreissu, kepillä jäätä että kuoleeko siellä. Ei kuollut, vaikka ennakkoon muuta pelkäsin! Ihmisiä ei ollut joka paikassa miljoonaa, muun muassa Kensington Gardenissa sai tallustaa paikoin ilman että näki oikeastaan ketään. Se oli muuten ehdottoman hieno puistikko Hyde Parkin ohella, huikean huippua että miljoonakaupungin kalliiseen keskustaan on viitsitty jättää noin pirkuleen iso viheralue. Hippi arvostaa. Ja näki siellä myös muun muassa villejä papukaijoja, mikä oli hämmentävää ja vaati maanisen viestittelyn lintubongari-isälle että mitä ihmettä ei kai täällä tällaisia tropiikkityyppejä pitäisi olla. Mutta olipa vaan!

Ei papukaijaa siellä, mutta kovin dramaattinen puu.

Taideihmisille siellä oli myös arvokkaita kaaria, kuten tämä Henry Mooren teos

Ja ihan perusvihreää hipin iloksi. Ja siellä keskellä yksi lintu, bongareille pähkinäksi

Puistonähtävyyden lisäksi merkittävin turismivisiitti kohdistui luonnonhistorialliseen museoon. Paikkana valtava, nähtävää ja luettavaa riittäisi heti moneksi päiväksi (tai viikoksi jos oikeasti rupeaisi kaiken lukemaan). Sopiva kaikenikäisille ja -tasoisille ja -aivoisille - mukavasti viihdykettä myös lapsille ja esimerkiksi minulle hassukkeilla kuten vaaka, jossa voi punnita itsensä ja se kertoo, montako sinua painaa sinivalas tai kirahvi. Siis onko aika parasta? Päällimmäiseksi fiilikseksi sieltä jäi hirveä hinku sännätä kotiin ja katsoa kaikki Avarat Luonnot ja muut luontodokkarit. Koska maailma on niin täynnä kaikkia järjettömän siistejä elukoita kuten vaikka kirahvi! Miettikää nyt mikä luomus! Ihmeellistä. Asiaa. Monta, maailmassa on. Älkää unohtako sitä. Älkääkä sitä, miten tärkeää olisi yrittää säilyttää nämä ihmeelliset asiat. Sitäkin jäin pohtimaan (ja hieman murehtimaan).

Natural History Museum näyttää ihan museolta.

Se kuuluisa halli ja pari luuta ja tyyppiä.

Lisää luita takanaan liukuportaat meteoriittiin jotka oli suljettu, höh

Dodo, joka ei mennyt kvanttifysiikkamuseoon

Käynti tiedemuseossa jäi alakerran läpikävelyksi, minkä jälkeen oli todettava että samana päivänä ei pysty kahta museota. Sen sijaan ratkaisuna tallustelu kohti Buckinghamin palatsia, koska se kuulemma pitää nähdä. Olihan se ihan kiva ja nyt on nähty!, mutta hassua kyllä tällekin rakennustyypille voi turtua, kun niitä tarpeeksi katselee. Tai eihän se ole hassua, se on ihmisen tapa ja ominaisuus.

Siellä joku asuu

Tässä vaiheessa tarkoituksena oli jatkaa matkaa vielä Big Benille ja Westminster Abbeylle, mutta maha sanoi että ruokaa. Kuuntelin sitä ja uskaltauduin keskustan (josta nyt tosiaan löysin sen odottamani ihmisvilinän) läpi paikkaan nimeltä Mildred's, vallan herttainen ja herkullinen kasvisruokaa tarjoileva pikku sivukujaravintola. Suosittelen! Siellä istuskelin tovin ja odottelin bussia, jolle onneksi lähdin kävelemään aiemmin kuin Googlemap (jolle muuten suuri kiitos siitä että löysin yhtään mihinkään) ehdotti, sillä kyllä sitä vaan vieraassa kaupungissa kantamuksineen taapertaa aika hitaasti. Kun näillä kartanluku- ja muistamistaidoilla pitää lisäksi joka toisessa risteyksessä tarkistaa mihin olikaan menossa ja mistä. Että vinkkinä vaan: varatkaa matkoihin aikaa.

Kotimatkabussissa tulin onneksi kysyneeksi takanani istuvalta matkustajalta, mikä mahtaa olla tuo rakennus joka juuri ohitetaan, se on tosi nätti? "That's the Palace of Westminster. And if you look up now through that window in the ceiling, there's the Big Ben." Ha! Kätevää. Westminster Abbey jäi siis yhä näkemättä, mutta sentään Big Ben: Check!

Ja onpahan pesoonallisempi kuva!

Mitä jäi Lontoosta mieleen? Iso kaupunki jossa nähtävää riittää ainakin pariksi visiitiksi jo perusturistinähtävyyksissä - ja mitä piileekään niillä pienillä sivukujilla? Todennäköisesti jotain vielä parempaa, kuten yleensä. (Luultavasti lisäksi erittäin paljon enemmän roskapusseja, joita ihmeekseni sai bongailla joka kadun varrella ihan keskustassakin. Siis sellaisia joita talouksista tulee, ei mitään yksittäisiä take away -pusseja. En olisi osannut odottaa.) Ihmisiä on maltillisemmin kuin arvelin, toisaalta turistikausi onkin ohi. Ei ollenkaan niin pelottava paikka, ja nyt siitä selvinneenä uskaltanen paremmin seuraaviin vastaaviin - tärkeää oppia jäi siis taskuun! Opin myös, että ei ole hyvä idea lähteä kymmenen kilometrin kaupunkikierrokselle painavan repun ja kantamusten kanssa ja olettaa jaksavansa täysillä nauttia ympäröivistä hienouksista. Tai ehkä pitää vaan treenata enemmän sitä repunkantamista. Erämaavaellukselle? Tätä puoltaisi sekin, että Lontoon paras eli eniten riemua aiheuttanut anti tulee tässä:

"Aww hello, brave one!" - - "Uh, okay, quite brave enough there" - - "WHOAH SQUIRREL ATTACK!!"